Ruoasta sairautta, lääkkeistä terveyttä?

Lauantai 14.8.2010 klo 19:25

Minua ovat pitkään ihmetyttäneet ja ärsyttäneet televisiossa ahkerasti näytettävät Activia-, Actimel-, närästyslääke- yms. mainokset. Mainoksissa annetaan ymmärtää, että erilaiset vaivat johtuvat ihmisestä itsestään:"Sulla on hidas ruuansulatus!" tai "Mahahapot. Niistä närästys useimmiten johtuu." ja että kyseinen vika korjaantuu nopeasti ja kätevästi, kun otetaan jotain ainetta.

Vaan mitä jos nämä vaivat johtuvatkin yksinkertaisesti siitä, mitä ihminen panee suuhunsa? Sokeria, aspartaamia, valkoisia jauhoja, kevyttuotteita, marinadeja, E-kirjaimia? Kauppojen hyllyt notkuvat erilaisia ruoakkeita, teollisesti mahdollisimman tehokkaasti ja halvalla tuotettuja sotkuja, joita vielä kehdataan elintarvikkeiksi kutsua. Ei niitä ihmisen elimistö kestä, vaan alkaa ennen pitkää oireilla.

Ylen nettisivuilla julkaistiin eilen uutinen, jonka mukaan "Brittitutkijoiden mukaan pikaruokaravintolat voisivat tarjota asiakkailleen ilmaisia kolesterolilääkkeitä tasapainottamaan rasvaisen ruoan rasitusta sydämelle. Tutkijat suosittelevat hampurilaisen lisukkeeksi statiinilääkettä." Vetää sanattomaksi.

Elintarviketeollisuus on teollisuutta, siis liikeyrityksiä, joiden ensisijaisena tehtävänä on tuottaa voittoa. Voittoa tavoitellaan säästämällä kustannuksissa. Näitä säästöjä saavutetaan, kun tuotteet valmistetaan mahdollisimman halvoista raaka-aineista ja korvataan luonnonmukaiset raaka-aineet teollisesti valmistetuilla. Samalla uskotellaan ihmisille, että esim. luonnolliset rasvat, kuten voi, ovat kuolemaksi.

Lääketeollisuuskin on teollisuutta, joten senkin tehtävänä on tuottaa voittoa. Lääkkeiden on mentävä kaupaksi, joten on kehitettävä aina uusia lääkittäviä kohteita. Tiukennetaan kolesterolirajoja ja hurraa, taas saadaan muutama kymmenen tuhatta tervettä suomalaista syömään kolesterolilääkkeitä. Tai luodaan sikainfluenssapaniikki, ja upotetaan kansalaisiin miljoonien eurojen edestä rokotetta - jota on kuulemma jäänyt paljon käyttämättä, kun omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset ovat jättäneet rokotuksen ottamatta. Tulevana syksynä tämä ylijäämä sitten piikitetään ihmisiin tavallisen kausi-influenssarokotteen mukana.

Edelläoleva Ylen uutinen yhdistää nämä kaksi oman etunsa tavoittelijaa tavalla, joka naurattaisi, ellei samalla olisi niin kauhistuttava.

Terapeuttina olen paljon pohtinut suomalaisten alkoholinkäytön ja masennuslääkkeiden käytön välistä yhteyttä. Alkoholi tutkitusti alentaa aivojen serotoniinitasoja ja sitä kautta mielialaa. Moni on henkilökohtaisesti kokenut, kuinka varsinkin krapulassa iskee hirvittävä masennus. Uskaltavatkohan lääkärit lainkaan kysyä alkoholinkäyttöasiaa potilailtaan, jotka tulevat vastaanotolle hakemaan apua masennukseensa? Vai valitsevatko he helpon tien ja lykkäävät asiakkaan kouraan masennuslääkereseptin? Eipähän tarvitse kysellä inhottavia, ja lääketehtaan edustajakin pysyy tyytyväisenä.

Kaikki edellämainitut esimerkit kertovat suuryritysten suunnattomasta vastuuttomuudesta ja ihmisten harhaanjohtamisesta. Voitontavoittelu on niille prioriteetti numero yksi - mutta sitähän näiden yritysten edustajat eivät myönnä. Heille sopii oikein hyvin, että ihmiset tulevat heidän tuotteistaan sairaaksi: kehitetään vain äkkiä uusi lääke tai funktionaalinen elintarvike, ja taas kilisevät eurot kassaan.

Tietoisella ihmisellä on tietoa, ja hän käyttää sitä. Hän on selvillä siitä, miten hänen tekemänsä valinnat vaikuttavat häneen itseensä ja sitä kautta ympäristöön. Hän valitsee vastuullisesti, päätettyään ensin itse, mikä juuri hänelle on tärkeää. Hän ei ota kenenkään toisen sanaa absoluuttisena totuutena, eikä varsinkaan toimi "selkäytimellä" sen mukaan, mitä mainokset, poliitikot, viranomaiset ja muut auktoriteetit hänelle vakuuttavat. Hän on hereillä. Hän on tietoinen myös siitä, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa, eikä mene siihen halpaan, että "yksi ihminen nyt ei voi asioille mitään". Yksi ihminen ei tietenkään voi koko maailmaa muuttaa, mutta ei ole tarkoituskaan. Jokainen on vastuussa vain omista valinnoistaan. Se on se vähin, mitä voi tehdä, ja se riittää. Mutta niin kauan, kuin valitsemme aina sen halvimman ja helpoimman vaihtoehdon, meille myös myydään halvinta ja helpointa - ja huonointa. Sitäkö me oikeasti haluamme?

Suosittelen lämpimästi Mats-Eric Nilssonin kirjaa "Petos lautasella" ja Sirkka Santapukin kirjaa "Oivallus - elämäsi eliksiiri". Myös Antti Heikkilän kirjat ja nettisivut sekä tämä sivusto http://www4.dr-rath-foundation.org/ toimivat loistavina herättelijöinä.

Avainsanat: elintarviketeollisuus, lääketeollisuus, ruoka, sairaudet, alkoholi, masennus

Varjossa

Perjantai 6.8.2010 klo 8:42

Pitkän hellejakson keskellä, tänä pilvisenä aamuna, tuli mieleeni puhua varjosta. Tämä varjo ei liitykään säätilaan, vaan kyseessä on psykologinen varjomme...

Poliitikot lupaavat yhtä ja tekevät toista. Toisen puolueen jäsenten vaalirahasotkuja paheksutaan, kunnes omasta puolueesta paljastuu vastaavanlainen tilanne. Mielipidekyselyissä kansalaiset sanovat haluavansa, että heikommista huolehditaan, mutta äänestävät silti puoluetta, joka on vahvemman asialla. Jokainen haluaisi, että omista ikääntyvistä vanhemmista huolehdittaisiin, mutta vanhustenhoidon ala-arvoinen tila saa silti jatkua. Joku haluaa laihduttaa, toinen raitistua, kolmas lopettaa väkivaltaisen käyttäytymisensä - ja huomaa sabotoivansa omia hyviä päätöksiään kerta toisensa jälkeen. 

Mistä ihmeestä on kysymys? Miksi haluamme yhtä ja teemme toista? Ongelma ei ole tahdonvoiman puutteessa tai luonteen heikkoudessa, vaan persoonallisuutemme osassa, jota kutsutaan varjoksi.

Sveitsiläisen psykiatrin Carl G. Jungin teorian mukaan persoonallisuutemme muodostuu tietoisesta ja tiedostamattomasta alueesta. Persoona on se osa, jonka haluamme itsestämme muulle maailmalle näyttää; imago, jonka pyrimme rakentamaan mahdollisimman edustavaksi ja muita miellyttäväksi. Kaikki ne ominaisuudet, jotka eivät tähän kuvaan sovi, painetaan ns. varjon puolelle, tiedostamattomaan. Näiden ominaisuuksien olemassaolo kielletään ja niitä paheksutaan toisissa ihmisissä. Toisen laiskuus, itsekkyys tai petollisuus saattaa saada meissä aikaan hillittömiä raivokohtauksia, emmekä voi käsittää, miten toinen voi käyttäytyä moisella tavalla - itsehän emme missään tapauksessa niin toimisi. Emmekö todellakaan?

Voimme toki teeskennellä, että meillä ei tiettyjä ominaisuuksia ole. Tässä kuitenkin huijaamme itseämme. Varjoon painetut ominaisuudet eivät katoa, vaan ne alkavat elää omaa elämäänsä, pyrkien tietoisuuteemme kaikin tavoin, ja pulpahdellen hallitsemattomasti pintaan aiheuttaen kiusallisia tilanteita. Jäämme kiinni valheesta, vitkastelusta, "repsahtamisesta" ja "sortumisesta". Joskus voi näyttää siltä, että tietyntyyppiset ihmiset "vainoavat" meitä. Yleensä näillä ihmisillä on jokin sellainen ominaisuus, jonka haluaisimme itsessämme kieltää.

Eräs tavallisimmista ja haitallisimmista varjo-ominaisuuksista on viha. Suuttumus, aggressio, jonka luonnollinen tehtävä on suojella meitä, antaa voimaa ja ilmoittaa, milloin henkisiä tai fyysisiä rajojamme rikotaan. Vihaa pidetään yleisesti primitiivisenä tunteena ja sen osoittamista heikkoutena ja sivistymättömyytenä. Moni on lapsena pelästynyt aikuisen vihaa niin paljon, että on ryhtynyt omassa itsessään sen kieltämään. Kiltteyteen kasvatetut lapset eivät pysty puolustautumaan, vaan saattavat joutua muiden hyväksikäyttämäksi.

Varjoon painettu viha muuttuu tuhoavaksi voimaksi, väkivallaksi, joka kohdistuu joko itseen tai muihin, ja on luonteeltaan joko henkistä tai fyysistä. Vihassa on valtavasti energiaa, jonka jatkuva tukahduttaminen johtaa vähän väliä toistuviin raivokkaisiin purkauksiin. Yleensä ihminen säikähtää itsessään tällaista purkausta, tuntee häpeää ja syyllisyyttä, ja tekee sinänsä ihan luonnollisen johtopäätöksen yrittää jatkossa hillitä vihaansa entistäkin enemmän. Kunnes mitta taas täyttyy ja ryöpsähtää yli. Suomen korkeat itsemurha- ja väkivaltaluvut näyttäisivät kertovan juuri tukahdutetusta vihasta.

Tukahdutettu viha voi purkautua myös epäsuorasti. Ihminen, joka parisuhteessaan on "saamaton", valehtelee ja pettää, itse asiassa ilmentää vihaansa puolisoaan kohtaan. Kun ei uskalla sanoa ääneen, mikä harmittaa, on turvauduttava epäsuoriin keinoihin. Rauhan säilymiseksi moni pitää pikkuharmit omana tietonaan ja suhde voi vaikuttaa sopuisalta vuosikausia, kunnes yhtäkkiä paljastuu puolison salasuhde, alkoholismi tai jokin muu salaisuus. Parisuhde ajautuu kriisiin ja usein eroon, kun vuosikausien mielipahaa ei enää saada korjatuksi. 

Mutta ei varjossa ainoastaan ei-toivottuja ominaisuuksia ole. Joillekin meistä on lapsena sanottu, että meistä ei ole mihinkään; että meillä ei ole matikkapäätä, kielipäätä, lauluääntä tai piirtämistaitoa. Joku on saanut kuulla olevansa ruma ja vastenmielinen, jota kukaan ei huolisi. Tämän seurauksena ihminen kieltää ja painaa varjoonsa myös oman kauneutensa, luovuutensa ja taitonsa.

Jokaisella ihmisellä on varjo. Jos sitä ei tunne, se hallitsee meitä ja sabotoi monet hyvät pyrkimyksemme. Omaa varjoaan voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa ilman apua. Eräs varjolle tyypillinen ominaisuus on, että sen näkee vasta, kun se heijastuu toisista ihmisistä. Toisen ihmisen käytöksen tai ominaisuuden aiheuttama voimakas tunnereaktio, kuten paheksunta, tuomitseminen, suuttumus ja toisaalta ihailu tai kateus kertovat siitä, että kyseinen ominaisuus on myös itsessämme, mutta emme sitä halua nähdä. Joten seuraavan kerran, kun liikenteessä tai kauppajonossa huomaat ärsyyntyväsi jonkun toisen käytöksestä, voit sanoa hiljaa mielessäsi: "Minä olen tuollainen." Tai kun näet jonkun, joka on mielestäsi kaunis ja seksikäs, sano mielessäsi:"Minä olen tuollainen." Jos tämän seurauksena sisälläsi käynnistyy välitön kapina, voit olla varma, että olet juuri nähnyt vilahduksen omasta varjostasi.

 

20500-wnc-auto-rain-umbrella-600.jpg

Avainsanat: persoonallisuus, ominaisuudet, sabotointi, tahdonvoima, Carl Jung, viha, varjo