Varjossa

Perjantai 6.8.2010 klo 8:42

Pitkän hellejakson keskellä, tänä pilvisenä aamuna, tuli mieleeni puhua varjosta. Tämä varjo ei liitykään säätilaan, vaan kyseessä on psykologinen varjomme...

Poliitikot lupaavat yhtä ja tekevät toista. Toisen puolueen jäsenten vaalirahasotkuja paheksutaan, kunnes omasta puolueesta paljastuu vastaavanlainen tilanne. Mielipidekyselyissä kansalaiset sanovat haluavansa, että heikommista huolehditaan, mutta äänestävät silti puoluetta, joka on vahvemman asialla. Jokainen haluaisi, että omista ikääntyvistä vanhemmista huolehdittaisiin, mutta vanhustenhoidon ala-arvoinen tila saa silti jatkua. Joku haluaa laihduttaa, toinen raitistua, kolmas lopettaa väkivaltaisen käyttäytymisensä - ja huomaa sabotoivansa omia hyviä päätöksiään kerta toisensa jälkeen. 

Mistä ihmeestä on kysymys? Miksi haluamme yhtä ja teemme toista? Ongelma ei ole tahdonvoiman puutteessa tai luonteen heikkoudessa, vaan persoonallisuutemme osassa, jota kutsutaan varjoksi.

Sveitsiläisen psykiatrin Carl G. Jungin teorian mukaan persoonallisuutemme muodostuu tietoisesta ja tiedostamattomasta alueesta. Persoona on se osa, jonka haluamme itsestämme muulle maailmalle näyttää; imago, jonka pyrimme rakentamaan mahdollisimman edustavaksi ja muita miellyttäväksi. Kaikki ne ominaisuudet, jotka eivät tähän kuvaan sovi, painetaan ns. varjon puolelle, tiedostamattomaan. Näiden ominaisuuksien olemassaolo kielletään ja niitä paheksutaan toisissa ihmisissä. Toisen laiskuus, itsekkyys tai petollisuus saattaa saada meissä aikaan hillittömiä raivokohtauksia, emmekä voi käsittää, miten toinen voi käyttäytyä moisella tavalla - itsehän emme missään tapauksessa niin toimisi. Emmekö todellakaan?

Voimme toki teeskennellä, että meillä ei tiettyjä ominaisuuksia ole. Tässä kuitenkin huijaamme itseämme. Varjoon painetut ominaisuudet eivät katoa, vaan ne alkavat elää omaa elämäänsä, pyrkien tietoisuuteemme kaikin tavoin, ja pulpahdellen hallitsemattomasti pintaan aiheuttaen kiusallisia tilanteita. Jäämme kiinni valheesta, vitkastelusta, "repsahtamisesta" ja "sortumisesta". Joskus voi näyttää siltä, että tietyntyyppiset ihmiset "vainoavat" meitä. Yleensä näillä ihmisillä on jokin sellainen ominaisuus, jonka haluaisimme itsessämme kieltää.

Eräs tavallisimmista ja haitallisimmista varjo-ominaisuuksista on viha. Suuttumus, aggressio, jonka luonnollinen tehtävä on suojella meitä, antaa voimaa ja ilmoittaa, milloin henkisiä tai fyysisiä rajojamme rikotaan. Vihaa pidetään yleisesti primitiivisenä tunteena ja sen osoittamista heikkoutena ja sivistymättömyytenä. Moni on lapsena pelästynyt aikuisen vihaa niin paljon, että on ryhtynyt omassa itsessään sen kieltämään. Kiltteyteen kasvatetut lapset eivät pysty puolustautumaan, vaan saattavat joutua muiden hyväksikäyttämäksi.

Varjoon painettu viha muuttuu tuhoavaksi voimaksi, väkivallaksi, joka kohdistuu joko itseen tai muihin, ja on luonteeltaan joko henkistä tai fyysistä. Vihassa on valtavasti energiaa, jonka jatkuva tukahduttaminen johtaa vähän väliä toistuviin raivokkaisiin purkauksiin. Yleensä ihminen säikähtää itsessään tällaista purkausta, tuntee häpeää ja syyllisyyttä, ja tekee sinänsä ihan luonnollisen johtopäätöksen yrittää jatkossa hillitä vihaansa entistäkin enemmän. Kunnes mitta taas täyttyy ja ryöpsähtää yli. Suomen korkeat itsemurha- ja väkivaltaluvut näyttäisivät kertovan juuri tukahdutetusta vihasta.

Tukahdutettu viha voi purkautua myös epäsuorasti. Ihminen, joka parisuhteessaan on "saamaton", valehtelee ja pettää, itse asiassa ilmentää vihaansa puolisoaan kohtaan. Kun ei uskalla sanoa ääneen, mikä harmittaa, on turvauduttava epäsuoriin keinoihin. Rauhan säilymiseksi moni pitää pikkuharmit omana tietonaan ja suhde voi vaikuttaa sopuisalta vuosikausia, kunnes yhtäkkiä paljastuu puolison salasuhde, alkoholismi tai jokin muu salaisuus. Parisuhde ajautuu kriisiin ja usein eroon, kun vuosikausien mielipahaa ei enää saada korjatuksi. 

Mutta ei varjossa ainoastaan ei-toivottuja ominaisuuksia ole. Joillekin meistä on lapsena sanottu, että meistä ei ole mihinkään; että meillä ei ole matikkapäätä, kielipäätä, lauluääntä tai piirtämistaitoa. Joku on saanut kuulla olevansa ruma ja vastenmielinen, jota kukaan ei huolisi. Tämän seurauksena ihminen kieltää ja painaa varjoonsa myös oman kauneutensa, luovuutensa ja taitonsa.

Jokaisella ihmisellä on varjo. Jos sitä ei tunne, se hallitsee meitä ja sabotoi monet hyvät pyrkimyksemme. Omaa varjoaan voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa ilman apua. Eräs varjolle tyypillinen ominaisuus on, että sen näkee vasta, kun se heijastuu toisista ihmisistä. Toisen ihmisen käytöksen tai ominaisuuden aiheuttama voimakas tunnereaktio, kuten paheksunta, tuomitseminen, suuttumus ja toisaalta ihailu tai kateus kertovat siitä, että kyseinen ominaisuus on myös itsessämme, mutta emme sitä halua nähdä. Joten seuraavan kerran, kun liikenteessä tai kauppajonossa huomaat ärsyyntyväsi jonkun toisen käytöksestä, voit sanoa hiljaa mielessäsi: "Minä olen tuollainen." Tai kun näet jonkun, joka on mielestäsi kaunis ja seksikäs, sano mielessäsi:"Minä olen tuollainen." Jos tämän seurauksena sisälläsi käynnistyy välitön kapina, voit olla varma, että olet juuri nähnyt vilahduksen omasta varjostasi.

 

20500-wnc-auto-rain-umbrella-600.jpg

Avainsanat: persoonallisuus, ominaisuudet, sabotointi, tahdonvoima, Carl Jung, viha, varjo